Miksi kalibroimme?

Kalibroinnille on kaksi pääsyytä. Ensinnäkin kaasunilmaisimet toimivat usein vaativissa olosuhteissa: korkeissa ja matalissa lämpötiloissa ja/tai kosteissa olosuhteissa; ne voivat altistua epäpuhtauksille, kuten liuottimille, silikonille jne.; kaasun altistukselle; sekä anturin ikääntymiselle; mikä tahansa näistä voi vaikuttaa siihen, miten ilmaisin reagoi tiettyyn kaasupitoisuuteen, esimerkiksi ilmaisin voi näyttää 46 % LEL, kun todellinen pitoisuus on 50 % LEL.

Toiseksi useimmat työmaapäälliköt, turvallisuusvastaavat ja laitteiden käyttäjät vaativat jonkinlaisen todistuksen siitä, että laite on kalibroitu ja toimii odotetulla tavalla (eli reagoi kaasuun). Sen lisäksi, että anturi kalibroidaan oikeaan reagointiarvoon, laitteeseen merkitään kalibrointipäivämäärä, jotta käyttäjä voi nähdä, milloin kalibrointi on suoritettu ja milloin seuraava kalibrointi on ajankohtainen, sekä saada kalibrointitodistuksen todisteeksi.

Toimintatestaus vs. kalibrointi

Bump-testin ja kalibroinnin ero on siinä, että bump-testissä laite altistetaan lyhyesti kaasulle sen varmistamiseksi, että anturit reagoivat määritellyissä rajoissa ja että ilmaisimen hälytykset toimivat oikein.

Kalibrointi tarkoittaa ilmaisimen vasteen ”nollaamista” suhteessa tunnetun pitoisuuden kohdekaasuun, jota annostellaan synteettisen ilman tai typen seokseen. Tällä määritetään ilmaisimen lukeman ja tutkittavan kaasukomponentin todellisen pitoisuuden välinen suhde. Säätö tarkoittaa ilmaisimen vasteen muuttamista siten, että lukema vastaa odotettua arvoa, kun laite altistetaan tunnetulle lähteelle.

Kalibroinnin suorittaminen

Kalibroinnissa on tärkeää suorittaa kalibrointiprosessi hallitusti ottaen huomioon virtausreitit ja virtausnopeudet, paineen, lämpötilan, kosteuden, käytetyt kaasut, ristisensitiivisyydet, anturien vasteajan ja jätekaasun poiston sekä noudattaa kaikkia ilmaisimen valmistajan esittämiä lisävaatimuksia. Kalibrointi on yleensä kaksivaiheinen menettely. Ensimmäisessä vaiheessa laite nollataan raikkaassa ilmassa, synteettisessä ilmassa tai typpitilassa, jotta lukemat vastaavat puhtaassa ilmassa odotettavia lukemia. Toisessa vaiheessa ilmaisin altistetaan kalibrointikaasulle, joka sisältää tunnettuja pitoisuuksia kaasua, jota anturi on suunniteltu mittaamaan, ja mahdolliset poikkeamat korjataan oikeaan lukemaan. Vaihtoehtoisesti voidaan suorittaa ristikalibrointi, jossa käytetään erilaista kaasutyyppiä ja ristikalibrointikerrointa, jotta saadaan tarvittava vaste kohdekaasulle.

Kuinka usein kaasutunnistin tulisi kalibroida?

Laitteen kalibrointiväli voi vaihdella, mutta on suositeltavaa ottaa huomioon sekä käyttötarkoituksen ja käyttöympäristön tiedot että käyttäjän, valmistajan ja huoltopalvelun tarjoajan antamat ohjeet. Kalibrointivälin riittävyyden varmistamiseksi tarvitaan yleensä riskinarviointi. Muista myös, että kalibrointivälien välillä on suositeltavaa suorittaa säännöllisiä toimintatestejä.